Taipumuskoe NOU1, Inkoo 13.5.2010

Vietimme tänään Nemon kanssa kahdeksan tunnin "työpäivän" Inkoossa, PKS:n taippareissa. Olimme myöhäisemmässä ryhmässä numerolla 12 joten ehdimme haistella tunnelmia ennen omaa suoritusta. Minä jännitin oikeastaan eniten osiota "Sosiaalinen käyttäytyminen" koska Nemolla on yleensä kovasti asiaa kun kokoonnutaan useamman koiran kera...

Ennen tuota kokoontumista vilautin Nemolle taskustani  Erikoisen Hyvää Herkkua ja kerroin, että sitä piisaa jos osaa käyttäytyä kauniisti. Ja fiksu kun pohjimmiltaan on, istui ja tapitti tuo Kuuma-Kalle vieressäni  kuin parempikin toko-koira. Pahin oli siis kunnialla ohi ja suoritettu.

Vesinouto meni saman kaavan mukaan kuin aina ennenkin - uimainto on kova; veteen mennään kuin olympia-altaaseen, mutta lokki jää lillumaan rantaveteen kun herran pitää saada ravistaa jo vedessä. Treeniä, treeniä...

Hakuruutuun Nemo lähti hyvällä vauhdilla, varista rupesi tulemaan metsästä ja neljännen vaakun jälkeen tuomari kiitti suorituksesta. Ensimmäinen ajatukseni oli, että mikä tässä nyt meni pieleen, mutta tuomaripa olikin sitä mieltä, että suoritus oli jo riittävän vakuuttava. Suullisessa palautteessa tuomari sanoi, että Nemolla on erittäin järkevä ja hyvä tapa jäljestää - se meni ruudun keskelle, otti ilmavainun ja lähti vasta sen jälkeen hakemaan variksia. (Ja palautti ne ensin tuomaria kohti ja sitten metrin päähän minusta. Siitä sain vähän noottia - ohjaukseni oli kuulemma hieman laiskaa...) Jos  palautukset olisivat olleet parempia, Nemon suoritus olisi tuomarin mukaan ollut lähes täydellinen. Jäljelle siis pääsimme. Minusta huolimatta.

Tässä vaiheessa olin jo haljeta ylpeydestä. Tämä ihmeellinen koira, jonka kanssa olen ollut niin monta kertaa heittämässä hanskoja tiskiin, oli suoriutunut jo kahdesta tehtävästä joita olemme viimeksi treenanneet yli puoli vuotta sitten. Puhumattakaan siitä, että se oli vielä käyttäytynyt hienommin kuin koskaan olisin voinut kuvitella.

Pitkä odottelu alkoi vähän vaikuttaa Nemoon. Tuuli kävi koealueelta, joten varisten haju tuli kuonoon ja kuumensi sitä. Vanha tuttu levottomuus ja läähätys alkoi tehdä tuloaan. Onneksi jäljillä oli enää 7 koiraa ja meidän vuoro tuli nopeasti. Lähetin Nemon jäljelle ja tuota pikaa se ilmestyi pupu suussa eteeni. Ihan vain sillälailla lungisti, että " tässä tää nyt ois, tuliko vielä muuta?" Ja niin oli Nemon taipparit suoritettu, tyynen rauhallisesti (ainakin Nemon mittapuulla), kauniisti käyttäytyen ja hienosti työskennellen.

Omasta mielestäni Nemo teki parempaa työtä kuin koskaan ennen. Puolen vuoden treenitauko noutohommista on tehnyt sille hyvää - Nemolle aikaisemmin tyypillistä turhaa hötkyilyä, hosumista ja itsensä piippuun juoksemista ei ollut.

Tässä vielä koepöytäkirjasta yleisvaikutelma: "ohjataan rauhallisesti, työintoinen koira, joka tasaisella vauhdilla suorittaa tänään sille annetut tehtävät hyvin".

Kuvia taippareista täällä. Nemo oli kokeen ainoa ruskea labbis. Pyydän huomioimaan erityisesti kuvan, jossa Nemo istuu vierelläni ja tapittaa minua... ;)