Juhannus 2010

Tänä kesänä vietimme poikkeuksellisesti juhannusta lainamökillä järven rannalla Laukaalla. Koirat eivät olleet ennen käyneet siellä ja aloittivat hullunjuoksun ympäri pihoja kun pääsivät autosta ulos. Varsinkin Nemo oli varsin riemuissaan paikasta ja erityisesti pehmeä rantahiekka veti sitä puoleensa.

Sorsajahtiinkin Nemo kerkesi pariin otteeseen, kunnes joutui toteamaan ettei niitä elävänä oikein meinaa saada kiinni, osaavat pirulaiset vielä lentääkin...  

Nemon riemu oli ylimmillään kun velipoika Kamu saapui myös porukoineen juhannuksenviettoon. Joka labbiksen unelmajuhannuksen ainekset olivat kasassa: uimista, kavereita ja ruokaa. Aatonaattoiltana ihmettelimme vähän Nemon etutassussa peukalonpään kokoista pattia, mutta ajattelimme sen olevan hyönteisenpurema tai jonkinlainen "urheiluvamma" päättömästä juoksentelusta.

Aattona oli tarkoitus käydä vetämässä Nemolle ja Kamulle treenijäljet, mutta toisin kävi: aloin ihmetellä Nemon epänormaalin vaisua olemusta ja tutkin tassun tarkemmin. Kuinka ollakaan, patissa näkyi kaksi pientä reikää vieri vieressä. Kyynpurema! Aikani soiteltuani sain päivystävän eläinlääkärin kiinni Jyväskylästä. Sain häneltä hyvinkin kattavan tietopaketin kyynpuremasta. Koska Nemon oireet olivat lieviä (turvotus oli vähäistä, ruoka maistui eikä se oksentanut) ell kehotti vaan tarkkailemaan koiraa, mutta lähtemään heti Jyväskylää kohti jos oireet pahenee.

Tassua särki selvästi, Nemo aristi sitä ja möllötti paikallaan lähes koko juhannusaaton. Ja minä kävin vähän väliä tarkistamassa hengittääkö Nemo ja kun se meni pissalle, kipitin perässä tutkimaan onko pissassa verta... Ja seuraavana päivänä kaikki oli taas hyvin. Vähän tassua näytti vielä särkevän, mutta muuten koira vaikutti ihan hyvinvoivalta. Oli kuitenkin onni onnettomuudessa, että käärme puri nuorta, tervettä ja isoa Nemoa eikä vanha herra Coxia tai pikkuista Ossia. Tämmöisestäkin on nyt sitten selvitty hengissä.

Ja kotimatkalla lohtua antoivat kaverit...

Mejä Raasepori 13.6.2010

Huonoa tuuria Hangossa...
Saimme arvonnassa päivän ensimmäisen avo-jäljen joten hommiin lähdettin tuli hännän alla. Nemo lähti ensimmäiselle osuudelle reippaasti kuten aina, mutta alkoi pian siksakata eestaas ja arvelin, josko edellisen päivän varsin tuulinen keli ja yöllinen sade olisi levittänyt jälkeä. Nemon vauhti oli hitaampaa kuin yleensä ja se vilkuili minua tavallista enemmän (yleensä ei juuri ollenkaan). Nemo vaikutti siis sanalla sanoen epävarmalta. Ensimmäisellä osuudella tuomittiin hukka.

Työintoa kaverilta ei kuitenkaan puuttunut, sitkeästi Nemo teki töitä vaikka varmasti jäljesti elämänsä vaikeinta jälkeä. Maasto oli helppokulkuista, mutta jätöksistä päätellen varsin riistarikasta ja Nemon vähäisellä kokemuksella nuo olosuhteet tuottivat varmasti paljon pähkäiltävää... Matkaa tuli kyllä tehtyä huomattavasti enemmän kuin 900 metriä.

Itse en tälläkään kertaa huomannut kumpaakaan makuuta, ensimmäistä ei ilmeisesti Nemokaan. Kaadolle kuitenkin päästiin ilman enempiä hukkia. Valitettavasti opas oli unohtanut viedä sorkan kaadolle, joten Nemoa ei voitu arvostella. Ja koska sorkka puuttui, ei Nemo lopettanut jäljestystä kaadolle vaan jatkoi kuono maassa tielle asti, jossa pyysin opasta hakemaan sorkan autosta ja tekemään tien viereen "kaadon". Nemo löysi leikkikaadolle, palautti sorkan kauniisti seuraavan jäljen oppaalle ja sai vihdoin ansaitut kehut kovasta työstä!

Tuomari ja opas olivat luonnollisesti pahoillaan tuosta kämmistä ja toki minäkin, mutta koska ykköstulosta tuosta suorituksesta ei kuitenkaan olisi tullut en nyt kokenut moista maailmanlopuksi. Otin sen hyvänä treeninä meille molemmille.

Koeselostus:
Nemo ohjataan jäljelle ja alkaa reipas jäljestys. Työssä käytetään sekä maa- että ilmavainua. Nemo tekee paljon tarkistuksia hajuvanan reunoille. Ensimmäiseltä suoralta poistuu tarkastamaan ojan ja hieman sen jälkeen sorkanjäljille ja hukka. Kulma pienellä suunnantarkistuspyörahdyksellä. Makaus nuuhkaistaan ohimennen. Kolmannella suoralla paljon pyörimistä jäljen sivuilla. Kaadolle tullaan ilmavainulla, mutta koska sorkka puuttuu ei koiraa palkita. Ohjaajan työ hyvää ja äänetöntä.

Tuomari Juhani Heikniemi
AVO 0

Taipumuskoe NOU1, Inkoo 13.5.2010

Vietimme tänään Nemon kanssa kahdeksan tunnin "työpäivän" Inkoossa, PKS:n taippareissa. Olimme myöhäisemmässä ryhmässä numerolla 12 joten ehdimme haistella tunnelmia ennen omaa suoritusta. Minä jännitin oikeastaan eniten osiota "Sosiaalinen käyttäytyminen" koska Nemolla on yleensä kovasti asiaa kun kokoonnutaan useamman koiran kera...

Ennen tuota kokoontumista vilautin Nemolle taskustani  Erikoisen Hyvää Herkkua ja kerroin, että sitä piisaa jos osaa käyttäytyä kauniisti. Ja fiksu kun pohjimmiltaan on, istui ja tapitti tuo Kuuma-Kalle vieressäni  kuin parempikin toko-koira. Pahin oli siis kunnialla ohi ja suoritettu.

Vesinouto meni saman kaavan mukaan kuin aina ennenkin - uimainto on kova; veteen mennään kuin olympia-altaaseen, mutta lokki jää lillumaan rantaveteen kun herran pitää saada ravistaa jo vedessä. Treeniä, treeniä...

Hakuruutuun Nemo lähti hyvällä vauhdilla, varista rupesi tulemaan metsästä ja neljännen vaakun jälkeen tuomari kiitti suorituksesta. Ensimmäinen ajatukseni oli, että mikä tässä nyt meni pieleen, mutta tuomaripa olikin sitä mieltä, että suoritus oli jo riittävän vakuuttava. Suullisessa palautteessa tuomari sanoi, että Nemolla on erittäin järkevä ja hyvä tapa jäljestää - se meni ruudun keskelle, otti ilmavainun ja lähti vasta sen jälkeen hakemaan variksia. (Ja palautti ne ensin tuomaria kohti ja sitten metrin päähän minusta. Siitä sain vähän noottia - ohjaukseni oli kuulemma hieman laiskaa...) Jos  palautukset olisivat olleet parempia, Nemon suoritus olisi tuomarin mukaan ollut lähes täydellinen. Jäljelle siis pääsimme. Minusta huolimatta.

Tässä vaiheessa olin jo haljeta ylpeydestä. Tämä ihmeellinen koira, jonka kanssa olen ollut niin monta kertaa heittämässä hanskoja tiskiin, oli suoriutunut jo kahdesta tehtävästä joita olemme viimeksi treenanneet yli puoli vuotta sitten. Puhumattakaan siitä, että se oli vielä käyttäytynyt hienommin kuin koskaan olisin voinut kuvitella.

Pitkä odottelu alkoi vähän vaikuttaa Nemoon. Tuuli kävi koealueelta, joten varisten haju tuli kuonoon ja kuumensi sitä. Vanha tuttu levottomuus ja läähätys alkoi tehdä tuloaan. Onneksi jäljillä oli enää 7 koiraa ja meidän vuoro tuli nopeasti. Lähetin Nemon jäljelle ja tuota pikaa se ilmestyi pupu suussa eteeni. Ihan vain sillälailla lungisti, että " tässä tää nyt ois, tuliko vielä muuta?" Ja niin oli Nemon taipparit suoritettu, tyynen rauhallisesti (ainakin Nemon mittapuulla), kauniisti käyttäytyen ja hienosti työskennellen.

Omasta mielestäni Nemo teki parempaa työtä kuin koskaan ennen. Puolen vuoden treenitauko noutohommista on tehnyt sille hyvää - Nemolle aikaisemmin tyypillistä turhaa hötkyilyä, hosumista ja itsensä piippuun juoksemista ei ollut.

Tässä vielä koepöytäkirjasta yleisvaikutelma: "ohjataan rauhallisesti, työintoinen koira, joka tasaisella vauhdilla suorittaa tänään sille annetut tehtävät hyvin".

Kuvia taippareista täällä. Nemo oli kokeen ainoa ruskea labbis. Pyydän huomioimaan erityisesti kuvan, jossa Nemo istuu vierelläni ja tapittaa minua... ;)

Mejä Mäntsälä, Hirvihaara 9.5. 2010

Nemon ja minun ensimmäinen mejä-koe ylitti kaikki odotukset. Olin asennoitunut AVO 0- tai korkeintaan AVO 3-tulokseen, koska Nemo oli jäljestänyt vain kolme verijälkeä ennen koetta ja nekin vain noin kolmasosan koejäljen pituudesta.

Onneksi Nemo tiesi mitä pitää tehdä - itsestäni en ole niinkään varma... Kumpaakaan kulmaa en huomannut, mutta kyllä ne tuomarin mukaan sieltä löytyi. Yksi hukka tuli, kun Nemo päätti lähteä mieluummin kävelemään leveää hiihtorataa pitkin kuin mennä jälkeä pitkin tiheän risukon läpi.

Ajoittain mentiin hienosti ja varmasti kuin höyryjuna läpi ryteikköjen ja soiden. Ojien kutsu tuntuu tosin olevan Nemolle vastustamaton - se tykkää tepastella niissä lenkeillä ja näköjään myös jäljestyksen lomassa ;) Täytynee niiden vetovoimaa vastaan alkaa treenaamaan...


Koearvostelu:
Ohjattu lähtö. Osuudella hösäilyä eli pyörintää. 1. osuudella hiihtorata, joka vei koiran niin kauas, että palautettiin. 1. makaus merkataan, kulma pienellä suunnantarkistuksella. 2. osuus hyvin. 2. makaus nuuhkaistaan ja ulkokautta lenkki. 3. osuus ojissa pyörintää. Kaadon omii kitaansa. Hieman harjoitusta lisää niin varmuus ja tarkkuus paranee.

Tuomari Pekka Tuomi
AVO 2, 36 p.

Nemo ja velipoika Kamu