Kavereita

Kotijoukot

Coxi (Wetten Coxwein),

s. 2000 

"Cockelberg, Koksi-Juhani"

Laumaamme liittyi tammikuussa 2010 labbisherra Coxi, joka muutti meille eläkepäivien viettoon  alkuperäisen perheen allergian vuoksi.

Coxi on ihastuttava, rauhallinen ja lempeä herrasmies, josta kyllä löytyy ruutiakin, varsinkin jos on kyseessä ruoka tai köydenveto. Coxilla on hauska tapa "jutella" ihmisille kun se haluaa ruokaa, rapsutusta tai lenkille.

Nemon ja Coxin yhteiselo on sujunut moitteettomasti, yhteisiä kiinnostuksen kohteita ovat mm. ruuan kerjääminen, tavaroiden kantelu, vetoleikit ja uiminen. Ossikin on omalla karulla tavallaan hyväksynyt Coxin laumaan, vaikkei noutajien hömpötyksistä piittaakkaan.

Coxi on ollut kotikoirana, eli se ei titteleillä koreile, mutta on kyllä ihan täysverinen noutaja; lokki nousee merestä yhtä varmasti kuin Nemollakin.


Ossi (Welmu Weli Osbourne) s. 2004
"Oswald, Osku, Ozba, Ozzy, Ossi-Petteri"

Ossi... meidän perheen Pieni Suuri Mies. Ossi ei pelkää mitään eikä ketään. (paitsi uimista). Ossi on Persoona, oman tiensä kulkija, joka remmilenkilläkin haluaa aina haistella ja merkata eri tolpat kuin muut pojat.

Ossin liikkeellepaneva voima ja varsin hallitseva luonteenpiirre on ahneus ja kateus, varsinkin mitä tulee ydinluihin tai siankorviin. Vaikka luu olisi Ossin pituinen, se kyllä saa sen varastettua Nemolta tai Coxilta. Sitten luu raahataan niska vääränä "piiloon" eli esim. keskelle metsäpolkua ja peitetään parilla lehdellä. Ei, sitä ei tietenkään ole tarkoitus syödä, vaan sitä V A H D I T A A N vaikka yömyöhään. Ossin motto voisi olla: "jos en minä niin et sitten sinäkään".

Ihmisille Ossi on mitä kultaisin ja suloisin pieni söpöliini. Se lyö selälleen jokaisen eteen joka siitä vähääkään on kiinnostunut ja punkaa kainaloon aamuisin herättämään. Ossi rakastaa ihmisten huomiota, mutta jos sen kastelee tai varsinkin laittaa uimaan ei sitä näy loppupäivänä. Silloin Ossi mököttää.

Touho, syntymäaika suuri mysteeri.
"Touho-Orvokki, Touski, Giltsi, Gilderi"

Kissa jonka haimme neljä vuotta sitten kissatalosta seuraavanlaisen lehti-ilmoituksen perusteella: "Touho,  n. 4-vuotias poikakissa, joka on tottunut koiriin ja lapsiin. Leikkisä ja ihmisrakas."

Totuus on tarua kummempaa; ensimmäiset kaksi viikkoa Touho kyhjötti kauhuissaan sohvan alla. Koiria se pakeni verhoja ja seiniä (!!!) pitkin yläkertaan. Syliin se ei tule vieläkään vapaaehtoisesti. Leikkii vain vanupuikoilla. Eläinlääkäri arvioi n. kaksi vuotta sitten Touhon olevan lähemmäs 10-vuotias... Niin ja Touho on muuten tyttö.

Nykyään koirat ovat onneksi jo lähes Touhon kavereita. Mitä nyt silloin tällöin niiden kustannuksella hieman pilaillaan härnäämällä ne ensin takaa-ajoon ja sitten pakenemalla kissan nopeudella saunan lauteille tai yläkertaan. Touhon mielestä on myös hulvatonta tiputtaa tassulla lipaston päältä joku pikkuesine ja katsella tyynesti kun hölmöt ja aina niin uteliaat koirat pomppaavat pystyyn päiväunilta katsomaan mikä tippui.